Katsokaa lasta, taivaan kuningasta.

Osuvaa, kun kyseessä on näinkin itserakas tapaus kuin Greyz. Luonteeltaan niin raivostuttava, että joku voisi kutsua jopa ihanaksi, tai muussa tapauksessa toisin päin. Mieliala keinahtelee iki-iloisesta pikkulapsesta synkkään todellisuuteen astuneeseen olentoon, joka etsii omaa paikkaansa täällä kylmässä maailmassa. Fyysinen koostumus käsittää kuulemma runsaan läjän luita ja lihaa, vettäkin kuulemma, mutta psyykkisesti on Greyz sitten hieman monimutkaisempi. Harvoin pysyttelee hiljaa, jopa yksin ollessaan saa jostakin pikku tavarasta mukavan juttukumppanin. Huumorintaju on kiero kuin korkkiruuvi, ja poikaystävä tabu. Earl Grey on kaiken kaikkiaan sittenkin aika tavallinen tyttö, vaikka toivoikin aina olevansa hieman erikoisempi. Masentava ajatus, eikö totta? Olisitte nähneet ilmeeni kun itsekin tajusin tuon. Meitä on enemmänkin tällä pallolla, eikä sitä tulisi unohtaa, varsinkaan minun, joka joskus kuvittelen olevani aivan yksin täällä, kuin muut olisivat vain niitä unieni hämäriä siluetteja. Tuollaisen tunteen voin tosin kokea niin masennuksen kourissa vääntelehtiessäni, tai päinvastaisesti viettäessäni päivää universumin ylimpänä johtajana, heleä-äänisenä ja kauniina haltijaprinsessa Greippisitruunana. Minusta löytyy monta eri puolta ja kerrosta, mutta tämähän on vain mitä minä sanon. Olen nuori ja vielä onnellisen tietämätön, ja vaikka rakastan kertoa itsestäni, annan itsestäni usein erilaisen kuvan kuin mitä olen. Yrittäkää elää asian kanssa ja pidemmällä aikajanalla saattte huomata todellisen Greyzinkin pilkistelemässä näissä teksteissäni.