Sanoin aina, ettei tämä tyttö ole kuuna päivänä laittamassa kuviaan IRC-galleriaan. Kesti kuukauden, ja minunkin kasvoni kyseisillä sivustoilla komeilivat. Ilmoitin, etten aio myöskään perustaa ikinä blogia. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Taidan olla hieman liian kiltti. Toisaalta se on ihan hyväkin asia, mutta kun on kyse riitelystä veljen tai ystävien kanssa, asia on välttämätön paha. Myönnyn aina heidän tahtoonsa, ja jos poikkeuksellisesti en sitä tekisi, minut kiusattaisiin taas hengiltä. Olen tottunut kulkemaan kaverien mukana, kuuntelemaan sitä mitä kaverit kuuntelevat, lukemaan sitä mitä kaverit lukevat, pukeutumaan siihen, mitä kaverit pukevat. Pidemmän päälle tämä raivostuttaa minua, ja tässä iässä porukan jokainen jäsen on alkanut ottaa hieman omaa linjaa. Yksi seuraa hippiperheensä jalanjäljissä, toinen päätyi rokkariksi, kolmas on vielä herttainen pieni tyttö ja minä.. Niin. Minä. Kysyin asiasta kavereiltanikin, he eivät tarkalleen osanneet selittää mitä olin. Vaatteeni kuulemma olivat normaalia katumuotia, korvissa soi musiikkia ääripäästä toiseen. Loppujen lopuksi taidan hakea vielä omaa polkuani, ja olen nyt kokeiluvaiheessa. Kaikki riippuu mielialasta, niinhän se on.

Ja Joulu. Se tuli, se meni. Joulupukki ei asuntoomme eksynyt, ja henkilökohtaisesti, olen enemmän kuin tyytyväinen. Vaikka lauluääntäni kehutaan, en tiedä mitään hirveämpää kuin laulaminen. Tai no, tiedän kyllä, mutten jaksa luetella. Joulupukin polvella kököttäminen ja Petteri Punakuonon joikaaminen ei siis tule kuuloonkaan, minkä vanhempi väkikin ystävällisesti suostui tajuamaan. Ainoastaan lahjasäkin kävi "joulupukki" taas heittämässä eteiseen, muuten ei sitä irstasta äijää näkynyt. Olen aina ihmetellyt, miten sellainen vanha ukko huomaamattamme aina livahtaa kotiimme ja pois, mutten koskaan osannut yhdistää asiaa äitiini, joka aina hieman ennen lahjojen ilmestymistä katosi alakertaan tekemään jotain.. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen lahjoihini, digikamera varsinkin oli erittäin ihana yllätys (vaikka tiesinkin sen saavani). Myös paketista putkahtanut Stravanagza-kirja yllätti positiivisesti, olen kohta kitannut koko opuksen loppuun. Siihen tosiaan jää koukkuun.

Nyt paneudun viettämään rauhaisia välipäiviä ja jossain vaiheessa voisin ehkä myös vähän muokkailla tämän blogin ulkoasua. Tämän hetkisestä sivupohjasta saan kiittää pohjalla.vuodatus.net:iä, josta tämän ystävällisesti pihistin. Kiitos sinne ja jouluja, vaikka juhla jo kuluikin.. Ja hyvät joulut muillekin, ja uudet vuodet myös.

Joulun kunniaksi "Tuhoajaksi" julistautunut,

*Greyz